lauantai 20. lokakuuta 2018

Ylensyömä





Ylensyömä

Muistio seikoista joita on kirjautunut ylös 
liittyen yhteistyöhöni tai sen yrityksiin 
Yle Radio1:ssä vuosien 2004 – 2018 välisenä aikana.
Loppuosa sisältää asiaan liittyvät viimeisimmät vaiheet ja linkin Journalisti-lehdessä 5/2019 julkaistuun aihetta käsittelevään artikkeliin.
Tekstiin on kopioitu viestejä suoraan ja ilman korjauksia, joten niissä ilmenevät kirjoitus- ja kielioppivirheet ovat toistuneet sellaisinaan.  Lainaukset kursiivilla.


osa 1
"Näkymättömiä kuvia olemattomista asioista"
Työstin 2004-2005 välisenä aikana free-lancer työsuhteessa ääniteoksen Radio Yle 1 "Todellisia tarinoita" sarjaan, tuottajana HK.
Alkuperäinen suunnitelmamme (suullinen sopimus) oli valmistaa kahdessa vaiheessa esitettävä teos, jonka ensimmäinen osa ("Näkymättömiä kuvia olemattomista asioista") avaisi tarinan ja toinen osa ("idiot ibidem") seuraisi sitä pienellä viiveellä ja kertoisi kantatarinan.
Tämän ensimmäisen osan valmiiksi tekemisen lisäksi käsikirjoitin tuota pitkää tekstiä ääniteokseksi kesän 2005 aikana ja alustin asiaa kolmessa pitkässä palaverissa potentiaalisen kertojaäänen kanssa (välttämätöntä, jos äänitys olisi todella tapahtunut syksyllä 2005, kuten oli sovittu keväällä 2005 käydyssä keskustelussa).
Myöhemmin kävi kuitenkin selville, että tuo pitkä osa olisi "jäissä" (suullisesta sopimuksesta huolimatta en vaatinut korvausta jo tehdystä työstä).
Alkusuunnitelmien mukaan "Näkymättömiä kuvia olemattomista asioista" -kokonaisuudelle piti olla foorumi, jossa ohjelman kesto olisi voinut olla mitä vain (tunnin ja kahden väliltä), mutta se lähtökohta kuitenkin muuttui matkalla, teos piti jakaa kahteen osaan ja asettaa se "Todellisia tarinoita" -sarjan vakituiselle ohjelmapaikalle.
Sitten tulivat tiedot tulevasta ohjelmasta nettiin ja painettuun ohjelmalehtiseen. Molemmissa oli väärän teoksen informaatio, eli "idiot ibidem" -kokonaisuuteen liittyvä, eikä suinkaan "Näkymättömiä kuvia olemattomista asioista" -teokseen liittyvä, mutta paljon ikävämpi asia oli se, joka tuli esiin vahingossa: "NKOA":n (=Näkymättömiä kuvia olemattomista asioista) toisen osan ohjelmapaikalla oli päällekkäisyys, ohjelmapaikalle oli asetettu suora lähetys Jazz-tapahtumasta.
No sitten päätettiin tehdä puffi, että väärien ennakkotietojen vahinko jäisi pienemmäksi ja samalla piti tiedottaa myös siitä, että teos on poikkeuksellisesti kaksiosainen. Tehtiin puffi, mutta siitä tuli kuulemma liian pitkä (aikarajan kriteerit olivat erittäin epäselvät, ja nekin kerrottiin minulle jälkikäteen). No, puffia lyhennettiin.
Käsikirjoitin kuulutukset ohjelmien väliin ja luovutin ne asianmukaisesti eteenpäin.
Oli tarkoitus, että puffi olisi esitetty jo ohjelman esitysajankohtaa edeltävän "Todellisia tarinoita" ohjelman tienoilla, koska k.o. teos oli poikkeuksellisesti kaksiosainen.
Lopputulos oli, että yhtäkään puffia ei kuulutettu ennen ohjelmien lähettämistä.
Tämän lisäksi ensimmäisen osan alkuun kirjoitettu kuulutus oli jäänyt pois ja teoksen ensimmäisen osan lopussa kuuluttaja jätti kertomatta, että teos on kaksiosainen ja että se jatkuu myöhemmin.

Soitin Yleen, kerroin asiani, pyysin yhdistämään kuuluttajalle, hän ei vastannut. Soitin radion ohjelmapäivystykseen, kerroin asiani. Sitten soitin HK:lle. Hän lupasi mennä seuraavana päivänä itse paikalle selvittämään asiaa ja lupasi myös soittaa minulle seuraavana päivänä. Puhelua ei tullut. Soitin iltapäivällä Yleen ja sain kuuluttajan langan päähän. Hänellä ei ollut edelleenkään mitään materiaalia kuulutuksista. Olin jo siinä vaiheessa valmiiksi käsikirjoittanut uuden tiedotusversion tuohon toisen osan alkuun ja hän kirjoitti sen ylös puhelinkeskustelun aikana ja teki kuulutukset sen mukaisesti.

Selvittelyjen jälkeen myönnettiin, että useampi kuin yksi taho Ylessä oli tehnyt virheitä ja tämän johdosta teokselle etsittiin uusinta-aika, joka löytyi Ääniversumista 13.2.2006. HK painotti minulle, että uusinnan kohdalla tiedotukseen tultaisiin satsaamaan. Käsikirjoitin uuden, lyhyen ja tiukan puffin. Otin lähtökohdakseni erään raivoisan kuuntelijapalautteen hengen (palaute kajosi henkilööni, ei teokseen. Vaikutti vahvasti siltä, että se tuli läheltä...).
Puffi sopi mainiosti teoksen teemaan. Kun teimme puffia, yritin tavata HK:a useaan otteeseen, mutta hänellä oli aina jotakin kiireitä. Toimitin siis puffitekstin hänelle luettavaksi.
Kun ohjelman uusintaan oli aikaa 3 viikkoa, äänittäjäni KR soitti minulle muissa asioissa ja mainitsi, että puffia ei esitetä, olettaen minun tietävän asiasta. Minulle ei kukaan ole kuitenkaan asiasta tiedottanut.
Toimin ko. projektissa käsikirjoittajana, ohjaajana, äänisuunnittelijana, näyttelijänä, järjestäjänä, kuvaussihteerinä, sihteerinä, lähettinä, tiedottajana ja valvojana. Tämä monipuolinen toimiminen on minulle tuttua muilta tekemisen alueilta, se sopii minulle määrättyyn pisteeseen, koska pidän ainakin osaa tuosta asiaan liittyvänä ja myös lopputulokseen vaikuttavana, myönteisenä asiana. Melkein kaikki osa-alueet olivat tässä projektissa free-lancerin roolissa työskentelevän listalla, mutta tietty vain käsikirjoituksesta maksettiin.
Huomioitavaa: Ylen kuukausipalkkaa nauttivien toiminta kontra freelancerin toiminta. Poikkeus: Äänittäjä KR oli korkean ammattitaidon omaava henkilö, joka omasi myös hyvät yhteistyötaidot.
Lisähuomio: Yleinen käytäntö oli, että tuottajana toimineen HK:n nimi esiintyi miltei aina vastaavien free lance -hankkeiden tekijäluettelossa, mutta vaatimuksestani k.o. projektimme tekijäluetteloon merkittiin vain ne jotka tekivät teosta konkreettisesti ja HK merkittiin tuottajaksi, mikä vastasi todellisuutta. 

Osa 2
Välitapahtuma
Vuosia myöhemmin otin yhteyttä JPH:een ja tarjosin erästä projektiani Yle Radio 1:een. Tapasimme helsinkiläiskahvilassa ja keskustelimme intensiivisesti asiasta, JPH vaikutti kiinnostuneelta ja lupasi jättää asian hautumaan.
JPH oli erityisen kiinnostunut äänen, elokuvarakenteiden ja netin yhdistämisen mahdollisuuksista, jotka olivat minulle tuttu asia, koska rakensin omia teoksiani tältä pohjalta. Myöhemmin JPH kuitenkin ilmoitti että hän ei saa juttuani läpi Ylessä.

osa 3
”Yön vuoro”
2012 otin yhteyttä SK:een ja häntä moneen kertaan häirittyäni hän ohjasi minut lopulta keskustelemaaan käsikirjoituksesta SV:n kanssa. SV kiinnostui ja rakensimme yhteistyökuvion. Resurssit olivat niukat. Heti alkuun selvisi, että esim. ulkopuolisen musiikin käyttö olisi liian kallista. Se ei ollut kyseessä olevan sisällön kannalta ongelmallista, koska halusin luoda äänimaailman itse. Sovittiin viikon studioajasta. Jo sitä ennen olin työstänyt itse kaikki äänitehosteet raidoiksi, tulin studioon pitkälle työstetyn äänikokonaisuuden kanssa, siitä puuttui vain monologimaisen näyttelijä-äänen osuus ja yksi lauluosa, jotka äänitettiin studiossa. Aikataulu oli siis erittäin tiukka, eikä ilman perusteellista esityötä olisi saatu aikaan minkäänlaista hyväksyttävää laatua.

Studiotyöskentelyn aikana SV juoksi tilittämässä minulle tuntemattomiin henkilöihin liittyvää mielipahaansa ym. asioita, joihin en pystynyt ottamaan mitenkään kantaa kyseessä olevalla aikataululla.
Äänityöntekijä AW oli ammattitaitoinen, työstään kiinnostunut ja hyvä työkumppani, joten projekti eteni niiltä osin sujuvasti. Nuori laulaja teki lyhyen ääniosuuden studiossa ja kun oletin hänen saavan siitä pienen korvauksen SV oli paikalla ja totesi korostetun tylysti ja laulajan kuullen, että tämähän oli ihan ylimääräinen meno ja saan itse maksaa korvauksen omasta palkkiostani. Tilanteen olisi voinut ehkä hoitaa vähemmän rahvaanomaisesti. Toinen SV:aa silminnähden raivostuttava asia oli se, että käytin eräässä kohdassa aiemmin itse äänittämääni osuutta, jossa puhui ”tavallinen kansanmies”. SV ilmoitti, että tämä henkilö ei ole ammattinäyttelijä ja siitä syystä kyseinen osuus pilasi kokonaisuuden. ”Kansanmiehen” palkkiosta ei tietty ollut puhettakaan, tunnelma oli käynyt kireäksi. Kun olimme kuunnelleet valmiin teoksen, SV tiukkasi äänittäjä AW:ltä jotakin tähän tapaan: ”Tuo (kansanmies) osuus ei ole ammattimainen, ei sovi kokonaisuuteen, ymmärrätkö mitä tarkoitan?” AW vastasi pitkittyneen hiljaisuuden jälkeen: ”En”.
Teoksen lopputulos oli korkeatasoinen. Myöhemmin käsikirjoituksen englanninkielinen käännös julkaistiin USA:ssa ”The best European fiction” -kirjan sarjassa. Kirjoitin SV:lle vuoden loppupuolella jouluterveiset sähköpostin välityksellä ja kerroin e.m. julkaisusta. En saanut vastausta viestiini.  
Koska kyseinen audioteos, "Yön Vuoro" haudattiin Ylen arkistoon, eikä sitä ajankohtaisuudestaan (väkevä luonto-teema) huolimatta annettu kuunneltavaksi Yle Areenaan, allekirjoittanut palasi käsikirjoitukseen ja valmisti sen englanninkielisen käännöksen pohjalta elokuvan "Petticoat Fire", jonka ensi-ilta oli Rotterdamin elokuvajuhlilla 2024.

Osa 4
Työnimi ”Vieraanvaraisuus”
Seuraavan kerran otin yhteyttä Yle Radio 1 kuunnelmavastaava PR:aan alkuvuodesta 2015. Asia liittyi uuteen käsikirjoitukseeni. Tutustuttuaan siihen hän innostui asiasta siinä määrin, että kokouksia asiasta järjestettiin useita kertoja kuluneen kevään aikana.
PR kertoi JPH:n olevan erittäin kiinnostunut audion ja nettisisältöjen (leffat) yhdistelmistä.
(Olin kyllä tietoinen, että JPH:n kanssa aiemmin käymieni keskustelujen jälkeen hän oli virittänyt tuotantoon lavean budjetin spektaakkelin hänelle tuttujen toimijoiden kanssa, aiheena massamurhat ja niiden jälkien nuuhkiminen korkeiden filosofinimien kera.  Tässä oli sitten hyödynnetty netin antamia mahdollisuuksia.

Minä ilmoitin taas, että on aivan loogista esittää idea minulle, koska käytän paljon nettiä teosteni ja niiden osien foorumina. PR hahmotteli että voisi olla erillinen areena nettisisällöille. Toki, miksei, aloin suunnitella asiaa, myöhemmin esitin hänelle kuvallisia luonnoksia ja kirjoitin lyhennelmiä eri tarkoituksiin, kun niitä minulta pyydettiin. Kaikki materiaali toimitettiin JPH:lle, jonka PR kertoi olevan kakkoslukija.

Viesti PR:lta 10.3. 2015: ”Sorry, edelleen kestää, luetaan vielä. Olen poissa loppuviikon. Palaan maanantaina.”
Viesti PR:lta 16.3.2015: ”Kakkoslukija H (JPH) jumittaa edelleen. Ei ehtinyt viime viikolla lukea. Ottaisimme vielä viikon lisäajan.”
Viesti PR:lta 24.3.2015: ”Palaverissa. Soitan kohta.”
Viesti PR:lta 24.3.2015: ”Saan huomenna H:lta (JPH) palautteen. Koraani on hänen kontollaan ja painaa päälle. Huomiseen.”
Viesti PR:lta 30.3.2015: ”Sopii, pidetään tiivis tunti.”
Viesti PR:lta 29.4.2015: ”Soitetaan huomenna! ”
Viesti PR:lta 7.5.2015: ”Olen aika kiinni maanantaina ja tiistaina. Pystytkö lähettämään mulle jotain luettavaa ennen tapaamista? Torstai vois olla hyvä päivä.”
Viesti PR:lta 7.5.2015: ”Ma aamupäivä ja puoli tuntia?”
Viesti PR:lta 7.5.2015: ”klo 11 ma hyvä, ollaan tiiviitä ja laita matskua sähköisesti.”
Viesti PR:lta 10.5.2015: ”Oletko muutenkin tulossa Hkiin huomenna? Aikataulu huomiseksi mulle tiukkeni entisestään. Jos muutenkin tulet, niin tavataan, mutta pitäydytään siinä puolessa tunnissa. Erikseen ei kannata lähteä, mutta on huomanna pää toisaalla. Iltapäivällä iso käsispalaveri kuusiosaisesta, jossa siis paljon tekstiä käsiteltänä.”
Viesti PR:lta 10.5.2015: ”Puoli tuntia on hyvä! Tavataan huomenna!”
Viesti PR:lta 8.6.2015: ”H (JPH) on jo valitettavasti jäänyt lomalle. Minä olen täällä heinäkuulle saakka. Uusi koko toimituksen päällikkö JL on juuri aloittanut, paljon lukemista. Soitetaan. P”
Viesti PR:lta 8.6.2015: ”Voidaan tavata, katotaan tarjouspaketti elokuuksi kuntoon.”
Viesti PR:lta 8.6.2015: ”Olisko maanantai 15.6.? Mihin aikaan olisit kaupungissa?”
Viesti PR:lta 8.6.2015: ”Sopii, meillä on vajaa tunti. Ison pajan ovella!”

Aloin kuvata sopivaa videomateriaalia hankkeen teemaan ja kirjoitin käsikirjoituksen eri versioita uusiksi. Meidän piti tavata kokouksessa ennen kesälomia niin, että myös JPH olisi ollut mukana. Sain osapuolien kesäloma-aikataulun tiedokseni PR:lta ja kun ehdotin kaikille sopivaa aikaa, JHP olikin siis jo lähtenyt kesälomalle. Kesäloman jälkeen oli sitten tarkoitus esittää kokonaispaketti – kenelle, JPH:lle?
Draaman uusi johtaja JL oli tullut taloon vastikään, kun kokoustimme taas kerran PR:n kanssa Ylessä. PR halusi esitellä minut hänelle. Menimme suuren huoneen ovelle. Huoneessa oli leveä pehmeä sohva jonka syvyyksissä istui mies myssy päässään pieni tietokone sylissään. Kättelimme ja vaihdoimme muutaman sanan, mutta vain nopeasti ja seisten, sillä JL:stä näki, että häntä oli häiritty kesken jotakin tärkeää.
Sen jälkeen jatkuivat pitkäkestoiset neuvottelut PR:n kanssa puhelimitse, olin kuvannut runsaasti materiaalia sekä verkkosivua että elokuvaosia varten. Seuraavaksi PR halusi näytteitä filmi-ideoistani. Lähetin kolme lyhytelokuvaluonnosta.

JPH oli kuulemma pitänyt filmeistä ja kysynyt jos voisin tehdä niitä liitteiksi heidän radiosisältöihinsä myöhemmin. PR kertoi minulle, että hänen mielestään käsikirjoitukseni olikin yhtäkkisesti liian eeppinen (?) heidän kuunnelmakseen, mutta filmit hyviä.
Sain yllätyksekseni kuulla PR:ltä, että SV oli kuullut hankkeesta ja oli myös halunnut lukea käsikirjoitukseni (!?)
PR esitti yllättäen, että he voisivat antaa minulle studioaikaa tms. tukea, jos tekisin foorumin omalla rahoituksellani ja toisin esiin Ylen osuutta hankkeessa. Hän ilmoitti minulle, että: ”Ei me voida olla mukana sun omassa nettiprojektissa”. Oho! Kertaus: Ehdotus tästä liitoksesta tuli itseltään PR:lta, eikä kyseessä olisi ollut ”minun oma nettiprojektini”, vaan k.o. käsikirjoitukseen liitttyvä teoskokonaisuus, jossa radiokuunnelma ja netin mahdollisuudet yhdistyisivät.

Pitkät puhelut jatkuivat, niissä mietittiin muita mahdollisuuksia radiossa. Areena ei kuulemma tullut kyseeseen, mutta ehkä Ääniversumiin voisi tehdä sovellutuksen.
PR oli kysynyt asiasta SV:lta (Ääniversumin vastaava) tämän käytävällä nähdessään, ja tämä oli sanonut olevansa kiinnostunut kyseessä olevasta projektista. PR laittoi minulle viestin, jossa kertoi SV:n kiinnostuksesta ja pyysi minua lähettämään filminäytteitä SV:lle. Olin hieman ihmeissäni (mieleeni tuli aiempi kokemukseni hänen tylyydestään ”Yön vuoro” -projektissa), mutta lähetin pätkät ja terveiset. Sain pian vastauksen jossa luki, että pätkät ovat kiinnostavia, mutta hän ei osaa ajatella miten hän voisi ”tätä kaikkea” hyödyntää. Vastasin ja kerroin että PR:n kanssa olimme ajatelleet jonkin osa-alueen ääniteokseksi luomista jne.
SV vastasi samantien, että hän on lukenut tekstit ja niistä on tullut päätös, että kuunnelmaa ei olla tekemässä ja hän ilmoitti että ”ei etsi tekstilähtöisiä juttuja”.
Soitin PR:lle ja hän oli hämmästynyt siitä että vain hetkeä aiemmin SV oli ollut kiinnostunut asiasta.
(Ei ollut loogista, että SV halusi lukea käsikirjoituksen, jos hän ei työstänyt niiden pohjalta).



Sitten PR ehdotti Radio Ateljeeta. Vanha muistikuvani kunniakirjoilla koristellun käytävän HH -herosta ei antanut uskoa että tämä tie tuottaisi tulosta (olin tavannut HH:n aiemmin ja oli käynyt selväksi, että hankkeeni, tai ehkä pikemminkin henkilöni, ei kiinnostanut häntä, ja myöhemmin kävi täysin selväksi, että hän toimi vain oman pienen piiirinsä kera). Osuin oikeaan. Vaikka PR kertoi omaavansa auktoriteettia HH:n suhteen, olevansa tälle miltei oppi-isä, kertoi hän myöhemmin, että yritys keskustella projektistani oli saanut niin jäätävän lopun, että eräs toinen aineisto (Miss Saarenmaan [vuosimallia 1931, merimies & Neuvostoliiton kuolemanleirin vanki & ”Ruotsin kuninkaan äpäräjälkeläinen”] Ljubov Hermann:n ja allekirjoittaneen keskusteluihin perustuva laaja äänitemateriaali yli parinkymmenen vuoden takaa, josta oli ollut puhetta PR:n kanssa ja josta hän oletti HH:n olevan kiinnostunut, jäi tietenkin myös esittelemättä).

PR:n mainitsi, että tämä projekti menisi välittömästi eteenpäin jos päätösvalta olisi hänellä. Hänen aikaisempi esiintymisensä ei antanut ymmärtää, että hänellä ei sitä olisi.
PR yritti selittää asiaa niin, että he tietenkin ”kartoittavat tilannetta” jne. Pyysin lausuntoa yhteistyöstämme apurahahakemusta varten. PR kirjoitti sen, ylisti sisältöjäni, mutta unohti mainita kokonaan sen, että he kartoittavat mahdollisuutta sen esiintuontiin. Viestitin hänelle, että se maininta tulee olla, sillä muuten lausunto jossa on korulauseita ja kehuja ilman minkäänlaista yhteistyötahdon ilmausta olisi tyhjä paperi. PR lisäsi lausuntoonsa pyytämäni lauseen. Se ei tietenkään velvoittanut mihinkään, eikä sitä siis ollut vaikeata kirjoittaa. En saanut anomaani apurahaa.

Tässä vaiheessa halusin käsikirjoitukselle ulkopuolisen lukijan, Soitin Jörn Donnerille ja kysyin voisiko hän lukea sen. Hän lupautui.
Hän soitti minulle myöhemmin ja sanoi että käsikirjoituksesta tulisi hyvä kuunnelma, mutta totesi Ylen olevan stalinistinen laitos.
Mutta minä halusin kaikesta huolimatta vielä uskoa muuta.
Olin saanut sen käsityksen, että hanke kiinnosti, eikä sitä haudattaisi, vaan paremminkin etsittäisiin sopiva ajanjakso, kontakti Yleen jatkui syksyllä 2015.

PR:n viesti 7.9.2015: ”Tiistai tai perjantai! Tämä selkee.”
PR 16.9. 2015 klo 9.46: ”Kokouksessa, soitan myöhemmin.”
PR sama päivä klo 16.04: ”Soitan myöhemmin”.
PR saman päivän ilta klo 20.25: ”Sorry, oli tiivis päivä, soitetaan huomenna!”
Vastasin klo 20.26: ”Ok”.
Viestitin 21.9.2015 klo 10.04: ”Terve, laitoin eilen sinulle sähköpostin. Voitko lisätä liitteeseen k.o. asian tänään, pitäisi saada asia eteenpäin...”
PR klo 10.06: ”Jees! Palataan.”
Viestitin 19.11.2015 klo 10.01: ”Terve, Juttelin JL:n kanssa ja pidettäisiin palaveri kolmestaan jos katsoisit sopivan ajan itsenäisyyspäivän jälkeen, sulla on kuulemma hänen kalenteritiedot”.
PR klo 10.08: ”Katson, hyvä homma!”
PR 25.2.2016 klo 10.27: ”Teatterikoulussa kuunnelmakurssia vetämässä. Palataan ensi viikolla.”
Vastasin samantien klo 10.28: ”Ok”.
Yritin soittaa PR:lle 29.2.2016, hän ei vastannut ja viestitti klo 13.23 : ”En voi puhua juuri nyt.”
Yritin soittaa PR:lle 7.3.2016, hän ei vastannut ja viestitti klo 13.48: ”Voinko soittaa myöhemmin?” Vastasin klo 13.48: ”ok”.
PR:n viesti samana päivänä klo 16.42: ”Sorry paltsua ollut tänään, en saanut JL:aa myöskään kuulolle. Huomenna on koko päivän Draaman seminaari, palataan keskiviikkona.”
Vastasin klo 16.44: ”ok, soita siis ke.”
PR 16.3.2016 klo 10.48: ”Diggaan sun pysähtyneitä tauluja. Aika ei ole riittänyt tekstien uudelleen lukuun enkä ole nähnyt reissussa ollutta JL:aa. Edistän asiaa mutta nyt jää yli pääsiäisen. Kevätpäiviä!”.
Vastasin klo 11.07: ”kirjoitan käsistä uuteen kuosiin, sillä siinä on huonoa kuonaa ja osin jäsentymätön rakenne, joten älä lue vielä, lähetän uutta myöhemmin. ”Pysähtyneiden taulujen” galleria kasvaa”.
PR klo 11.10: ”Bueno sanoo ruottalaiset!”.
Yritin soittaa PR:lle 31.3.2016, hän ei vastannut ja viestitti: ”Voinko soittaa myöhemmin?”.
PR 1.4.2016 klo 18.04: ”Sorry, päivät juoksevat vauhdilla. Sälää, sälää. Ensi viikolla reissussa. Oletko oletko 11.4. alkavalla viikolla Stadissa? Olisiko sulla uutta matskua? Hyvää viikonloppua?”
Vastasin klo 18.10: ”On matskua, sovitaan aika myöhemmin. Keväistä viikonloppua!
Lähetin PR:lle viestin 11.4.2016 klo 9.59: ”Moi, olen Hesassa huomenna keskiviikkona. Ehdota aika”.
PR klo 10.54: ”Keskivviikkona passaa, huomenna ei, keskiviikkona miltei mihin aikaan vain. Täällä ei kyllä mikään ole edennyt, ensi vuoden tilanne ihan auki. Tilauksille tälle vuodelle alkaa olla paineita. Onko sulla mulle laittaa paketin tapaista etukäteen?”. Vastasin klo 10.58: ”mulla on materiaalia muistitikulla, mutta laitan pari filmilinkkiä Vimeoon. Tavataanko klo 11.00?”
PR klo 11.11: ”Ke 11 passaa hyvin. Onko teksti tällä hetkellä missä muodossa?”
Vastasin klo 11.15: ”Ok. Kartano-osasta on tuore pitkä tapahtumaseloste ja koko jutusta lyhyt tiivistetty. Otan tikulle.
PR klo 11.41: ”Hyvä homma!”.

Sitten pitkä ja innostunut kokous.

Yritin soittaa PR:lle 22.4.2016, hän ei vastannut ja viestitti klo 10.44: ”En voi puhua juuri nyt”.
PR 18.5.2016 klo 14.03: ”Vähän myöhässä, soitan kin vapaudun.”
Vastasin klo 14.12: ”Ok”.
Sitten juttelimme taas kerran pitkään puhelimessa ja PR kertoi olevansa ”agenttini” Ylessä, joten voisin olla huoletta.
PR 20.5.2016 klo 14.41: ”Sorry, ei edennyt tänään, muut tehtävät ovat pitäneet luonaan. Palataan ensi viikolla.”
Vastasin klo 14.43: ”ok, hyvää viikonloppua.”
Yritin soittaa PR:lle 24.5.2016, hän ei vastannut ja viestitti klo 9.54: ”Voinko soittaa myöhemmin?”. Vastasin klo 9.55: ”jes”.
Samana päivänä klo 10.09 PR viestitti: ”Ei old avautunut mahdollisuutta lukea ja funtsia Vieraanvaraisuutta. Olen matkalla kentälle ja Osloon pohjoismaiseen Radioteatterikokoukseen. Takaisin töissä perjantaina. Jos vaan rakoa niin luen, mutta nyt on vielä esittelymme Osloa varten tekemättä.”



Vastasin klo 10.16: ”Jos palataan asiaan ensi viikon alussa?”
PR vastasi klo 10.19: ”Jep!”
Yritin soittaa 9.6.2016 PR:lle, hän ei vastannut ja viestitti klo 16.02: ”En voi puhua juuri nyt”.
Sitten jutelimme taas puhelimessa pitkään ja PR kertoi olevansa kiireinen ja menevänsä loppuviikolla kavereidensa kanssa Berliiniin.
Yritin soittaa 10.6.2016 PR:lle, hän ei vastannut ja viestitti klo 9.28: ”Voinko soittaa myöhemmin?”.
Vastasin klo 9.41: ”kyllä”.
Samana päivänä klo 9.42 PR viestitti: ”Olen Lohjalla, toin Ingen lenurille ja lähden kohta bussilla Helsinkiin. Luen tekstisi bussissa jos sallimus ja internet se suo!”.
Vastasin klo 10.43: ”ok”. (En oikein ymmärtänyt viestiä, kuka oli Inge ja mikä oli ”lenuri...?)
PR viestitti samana päivänä klo 12.02: ”Sorry, tuli paljon sähköpostia ja sitte värkit ei kyennyt lataamaan tekstiä. Yritän lukea mutta akuuttisälä painaa päälle. Hyvää viikonloppua!”
Vastasin klo 12.04: ”Palataan asiaan ensi viikon alussa. Hyvää viikonloppua.” PR vastasi klo 12.05: ”Näin tehdään”.
Yritin soittaa PR:lle 13.6.2016, hän ei vastannut ja viestitti klo 11.34: ”Koko päivän tri Raimon äänityksissä.”
Vastasin klo 11.40: ”Palataan huomenna.”
Yritin soittaa 14.6.2016, hän ei vastannut ja viestitti klo 12.16: ”Sorry, istun käsispalaverissa viiteen.”
Soitin JL:lle ja vetoan häneen, että asiaan saataisiin vihdoin edistystä.
Yritin soittaa PR:lle 15.6.2016, hän ei vastannut ja viestitti klo 14.07: ”Tapaamisia jatkuu!” Vastasin klo 14.47: ”Mitä tarkoitat?”.
Hän vastasi klo 15.11: ”Etten ole vieläkään ehtinyt lukea.”
Vastasin klo 15.30: ”Milloin ehdit?” En saanut vastausta.
Lähetin sähköpostia JL:lle 15.6.2016 ja kerron kertakaikkisesta turhautumisestani.
PR saman päivän iltana klo 20.24: ”No Jarmo soitti ja kertoi sinun toivovan etenemistä asiassa. Minä näen mahdollisuutena audiovideon kuunnelmaan. Kuin on puhuttukin. Tekstiä pitäisi vielä kehittää. Dramaturgia Draaman sisältä tai ulkoa ei mahdollista kiinnittää. Pidän eläviätaulujasi hienoina. Mutta Tohtori Raimolla on kahden tunnin juhannuslähetys, lauantai iltapäivien Iiris on edelleen kesken ja siinä 20 osaa. Näistä ulosmenevistä puuttuu tämän viikon juonnot ja tekstit. Tulin juuri kotiin eikä ponsi riitä tarttua tekstiisi. Jos lupaan että huomenna niin tuntuu että huijaan sinua. Sinulla on oikeutettu huoli ettei juttu etene. Luen ja fintsaan ensi tilassa, riippuu niin että paljonko töitä juhannnus vielä vaatii. Olen pahoillani ajan kulumisest. Toivon silti että saisimme projektin maaliin vaikka se on erityislaatuinen eikä meillä ole sille suoraa esitysalustaa. -p”
Vastasin klo 20.41: ”Ehdotan että laaditaan selkeä ja pitävä suunnitelma kun sulla ruuhka helpottaa. Työstän sillä aikaa käsistä ja pikkuleffoja.”
PR klo 20.43: ”Haluaisin että olemme edenneet seuraavan askeleen ennen juhannusta! Vedenpitävästi!”.
Vastasin klo 20.44: ”Ok, hyvä.”
PR 23.6.2016 : Moro, luin molemmat seka rouvaskartanon että Lontoon.
Aloitan edelleen siitä, että liikkuvat maalauksesi ja kävelevä leijona, ruokailu, kaikki ovat minusta hienoa ja ainutkertaista kuvamateriaalia. niiden soisi päätyvän julkaistuiksi.
Yle Draaman kohdalla hankaluus toki on, ettei meillä ole niille ihan luontaista julkaisualustaa. Tästä olemme uudelleen puhuneet tällä viikolla JL:n kanssa.
Käytlössämme olevista alustoista audiovideo olisi lähinnä mahdollisin. Kuten olemme puhuneet, toistan itseäni. Mutta mikä olisi se kuunnelma johon kuvat sitoutuisivat?
Kartano ja Lontoo avautuivat mulle tällä lukemalla allegorioiksi, menneestä kartano'romantiikasta' nykyaikaisessa kuvastossa... (teksti jatkuu pitkään jonkinlaisena hajanaisena analyysinä, allekirjoittaneen huom.)
... löydettäisiinkö vielä tuosta kehittelemistä?
Olen ensi viikon töissä, tiistain ja keskiviikon, perjantain kiinni. Maanantai? Vai elokuussa?
Sataa.
Vastasin samana päivänä: ”Terve, soitetaan maanantaina. Hyvää juhannusta.”

PR: viesti 6.7.2016:
- valtava materiaali, Risa niissä kiinnostava, mutta ei nouse tässä toisen sukupolven materiaalissa esiin
- Risa on päähenkilö, Lontoo vain ympäristö
- vuorottelu Lontoolla ja Risalla
- hienoa kieltä molemmissa, runollista pohjamateriaalissa, rupattelevampaa kuunnelmissa
- elävien maalausten ja rupattelevan käsiksen yhteensopivuus, joo, joo, taiteen tahroja
- kuka on Takki, mikä on hänen roolinsa
- taiteen, kirjallisuuden kudelma valtava ykkös sukupolven materiaalissa, kiinnostavaa
- nykyajan peilaaminen Risan omaan aikaan jää satiiriseksi, arvaan että tämä on taiteen tahroja
- elämysmatkailu???
- Motka pois, Julia pois, huomio keskeiseen tarinaan
- tabletit, puhelimet, lentokoneet minimiin
- ajatusäänet? kun on jo Hiiri ja Leijona
- voisko ne taiteen tahratkin laittaa näkyviin tekstiin
hataria ajatuksia
Viestitin PR:lle 15.8.2016: ”Terve, Toivottavasti lomasi oli ok. Tässä muokattu käsikirjoitus. Uudet leffapalat ovat vielä työn alla. Palataan asiaan. Työn iloja.”
Lähetin jatkoviestin 16.8.2016 klo 12.27: ”Terve, lähetin kässärin eilen s-postiisi. Miten edetään?”
PR:lta 16.8.2016 klo 13.40 : ”Luen nyt, soitan kohta.”
PR samana päivänä myöhemmin: ”En ole ehtinyt lukea, väkeä on riittänyt ovella. Tämä ja elävät taulut JL:lle kun ovat valmiita?
Palataan huomenna.”
Vastasin samantien: Ok, palataan siis huomenna asiaan.
PR 17.8.2016: Ja joudun vielä siirtämään huomiseen, olen kiinni vielä klo 17 saakka.
Huomenna olen etänä. Sorry!
Vastasin 17.8. 2016: ”Huomiseen”
Viestitin PR:lle 19.8.2016: ”Terve,tässä Vimeon linkit, salasanat ja lista kohdistuksista.

Aurinko on tullut esiin...”
PR 19.8.2016: ”Kiitos, tutustun ja laitan eteenpäin. Aurinkoa ja viikonloppua.”
PR 24.8.2016: ”Moro, meni kaksi päivää kurssilla. Laitan huomenna materiaalit JL:lle ja H:lle (JPH). Laitan ensin sulle juontoni, niin voit sitä tarkastella.

Vastasin 24.8.2016: ”Selvä, sain musiikinsiirtourakan valmiiksi tänään, viimeisin Rameau -lp löytyi Israelista. Nyt pääsen taas editoimaan kuvaa ja työstämään omia äänimaailmoja. Palataan.”
PR 25.8.2016: ”Tämä on lyhyt, pientä avausta. Vai haluatko itse kirjoittaa saatesanat? Olisiko se parempi.”



Finaali
osa 1
Pakkonäytöksiä
(PR:n kirje):
Terve J (JL) ja JP (JPH) - ja M (allekirjoittanut)!
Käsissänne on nyt oikea audiovideotarjous!
Olemme jatkaneet keskusteluja M:n (allekirjoittanut) kanssa hänen Vieraanvaraisuus teemastaan, jonka lähtönä on arkkityyppiruhtinas Dostojevskin Idiootista: 
"Päähenkilön ajautuminen prototyypiksi Dostojevskin ”Idioottiin” on kiinnostava asia, mutta tarinassa ”asioiden sukugalleria”  sisältää ryppään muitakin erikoislaatuisia seikkoja saman lajin laatikossa, mukaan tulevat kuin itsestään ajattomat hahmot, Don Quijote, Ekhnaton, Trubadurix, Oblomov ja voi Jeesus ties mitä muuta. " Mox.
Käsikirjoitus keskittyy nyt päähenkilö Risan Lontoon vierailuun. Päähenkilöteeman lisäksi mukana on vahva venäläisyyden, venäläisen pitkän kulttuurin ja lyhyen oligarkkikaupan uusi liitto, ja taiteen tilan avaus taiteen merkitystä.

"Radiokuunnelma jatkaa päähenkilön tarinaa fiktiossa.  Päähenkilö havahtuu kauan kestäneestä horroksestaan ja lähtee kulkemaan kohti Lontoota, jossa elää hänen maanmiehiään, jotka ovat menestyneet taloudellisissa hankkeissaan. Koska kuunnelma näkee kauas ja tarkasti, näkee se myös tämän aikalaistensa syömän ja unhon turpeeseen painetun oikun ja ihmiskuvan kävelemässä kohti uusia seikkailuja. Sarja lyhytfilmejä, 'liikkuvia maalauksia' kommentoi fiktiivistä osaa tavalla, joka ei tarjoile niinkään kuvitusta vaan ennemminkin järjestää pieniä törmäyksiä." M (allekirjoittanut)

Tässä käsikirjoitus ja esittely niihin liittyvistä 'liikkuvista maalauksista'. 
Ilos korvalle ja silmälle
- r:his (PR)

Vastasin: ”Terve, alustus on minusta ihan ok. Toivon että H (JPH) ei ole pönkkänä ovella.
PR:n viesti 21.9.2016: ”Ei osannut sanoa aikataulua, kun ehtii lukea. Ei siis tule vastausta päivissä laskien. Mutta on kyllä priori-listalla. - väliaikatieto.”
Viestitin 23.9.2016: Terve, Tässä koordinaatit kahteen uuteen pätkään.
"Paino" liittyy Lontoon painokoneeseen ja sen herättämiin muistoihin, "Valo" loppuosan aiheisiin.
Tähän sarjaan jossa esiintyy henkilöhahmo, tulee vielä lisäystä ja muutenkin sarja täyttyy vielä.  Tämä tarkoittaa tietty sitä että on vara karsia.
Tämä "Valo" on looginen vastapari "vierailu" -osassa esiintyvään pimeän teemaan.  Musiikki on myös sama, tosin tuoreempi, sekä solistiversio.
PR vastasi 23.9.2016: ”Kiitos, katson nämä.
Kiitos soitosta myös, mulla pääsi akku loppuun ja kesti hetken ennen kuin ehti ladata.
Suhtaudun rauhallisesti värivirheisiin. Hyvää viikonloppua.”
Vastasin 23.9.2016: ”Joo, tuollaiset värivirheet saa ehkä korjattua, mutta kuva myös nykitti. Noin pienimuotoisessa jutussa saa olla vain täydentäviä virheitä... No, etsin ratkaisun. Tuulee syksysti, uunia syötettävä.”
PR 23.9.2016: Kauniita! Varsinkin se tukkakaveri ja painokone uppos muhun. Viikonloppuja.

Nousee mieleen iso hämärä halli, jossa roikkuu paljon valtavia monitoreja ja nämä elävät kuvat tupsahtelevat maagisesti eri puolelta hallia.
Viestitin 25.9.2016: ”Terve, tässä korvaava versio "vieraanvaraisuus - valo" -pätkästä.”
PR 26.9.2016: Kiitos! Hyvää uunituoretta viikkoa!
29.9.2016 Yritin soittaa PR:lle, hän ei vastannut. Sain tekstiviestin: En voi puhua juuri nyt
Viestitin 29.9.2016: ”Leijonan vapaus” linkki artikkeliin
PR vastaa: ”Nyt Motshegetsi ammuttiin kuoliaaksi. - kyllä on Hiirenn elämä turvallisempaa. Hah.”
Soitin PR:lle, ei vastausta, joten soitin JL:lle ja kysyin onko asia käsitelty. Hän kertoi että heillä on kokous asiasta seuraavana maanantaina.
3.10.2016 Lähetin PR:lle viestin: JL:n mukaan teidän piti kokoustaa tänään V.V. Asiasta, onko näin?
PR vastasi: ”On puhuttu, ihan valmiiksi ei päästy. Jatkuu huomenna.”
Vastasin: ”Selvä”.
Seuraavana päivänä lähetin PR:lle tekstiviestin: No?
En saanut vastausta joten soitin hänelle.
Hän vastasi, kerroin olevani melko huonossa hapessa. Puhuimme yrteistä ym. Kertoi että JL etsii julkaisumahdollisuuksia ja ottaa yhteyttä myöhemmin.

Osa 2
Hospitium by ”Visible heroes”

PR: viesti 5.10.2016: ”Hei M (allekirjoittanut), tässä J:n (JL) ja JP:n (JPH) kommentit kirjallisina. J (JL) etsi Ylestä projektille muutakin julkaisukanavaa, sitä löytämättä. Yle Kulttuuri on nyt kaiken lisäksi leikausten kohteena.
Lopputulema on, että hienolle videomateriaalille Draamassa ei ole julkaisualustaa, kun kuunnelman ihan pelkkänä kuunnelmana/tekstinä ei katsota toimivan.
Minulla on Vieraanvaraisuuteen ja taiteiljan laatuusi henkilökohtainen viehätys, mutta en saanut sitä tarttumaan. Toivottavasti en ole missään vaiheessa antanut sulle sellaista kuvaa, että minun viehtymykseni yksin mahdollistaisi Vieraanvaraisuuden menemisen tuotantoon. Olet tehnyt ison työn. Olisiko tämä työ ollut askeleita kohti kohti galleriaa tai hyvin kokeellista elokuvaa?
Olen pahoillani.

JL:
”Vieraanvaraisuuden vahvimmat elementit ovat visuaaliset elävät taulut. Osa niistä on suorastaan hypnoottisen vangitsevia, osa sisällöltään vaikeasti avautuvia. Vieraanvaraisuuden teksti puolestaan jää etäiseksi eikä puhuttele tunnetasolla samalla tavalla kuin visuaalinen maailma. Kokonaisuudessaan Vieraanvaraisuus on lähellä videoinstallaatiota tai kokeilevaa elokuvaa, jollaiselle Yle draamalla ei ole resurssia käytössään, koska tämän tyyppiselle audiovisuaaliselle taiteelle ei ole julkaisupaikkaa.
Radiodraama vastaa omalta kannaltaan Vieraanvaraisuuden mahdollisuudesta osana radiodraaman ohjelmistoa.”

JPH:
Tekstin ominaislaatu ja laatu ei ole parantunut, joten kantani on sama kuin edellisilläkin kerroilla. (allekirjoittaneen välihuomautus: en ole tietoinen mistään edellisistä kerroista, sillä tämä lausunto on kyseisen ”kakkoslukijan” ensimmäinen konkreettinen reaktio asiaan. Herääkin kysymys, kuka on ollut ykköslukija, puhumattakaan muista esiin tulevista kysymyksistä)
- tämä ei ole draamaa, vaan dialogiksi pakattua proosaa (se ei toimi draamana myöskään siinä mielessä kuten monologi on draamaa, ts. henkilön mielensisäinen liike)
- tämän tyylikeinona on vanhahtavan korkean tyylin ja nykypäiväisen tapahtumaympäristön kontrasti ("Hah, voi teitä lyyrikkoa. Mutta vielä sananen suvusta.") mutta tämä ei toimi, ei kirjallisena parodianakaan
- tässä on aivan liikaa henkilöitä mittaansa nähden


  • se ei kirkastu eikä fokusoidu temaattisesti
  • sen pontimena näyttää ainakin osaltaan olevan kritiikki kirjallisuuspiirejä, taidepiirejä, eliittejä tms. kohtaan ilman että tätä kuitenkaan varsinaisesti käsitellään
Lähetin raportin pitkäpiimäisistä kokemuksistani Ylen pääjohtaja Lauri Kiviselle 4.11.2016.
Hän vastasi että JL tutkii ja hoitaa asiaa.


osa 3
Tutkimus ja hoito

Ote JL:n sähköpostin loppuosasta 10.11.2016:
”Toivon sinulle pikaista toipumista ja vilpittömästi voin sanoa, että jos tulevissa projekteissasi koet, että Yle draama voisi olla oikea paikka toteuttaa hanke, olet tervetullut tarjoamaan meille ideoitasi.”



osa 4
Tervetuloa

Toivuttuani pahimmasta aloin kirjoittaa käsikirjoitusta uudelleen ja poistin PR:n ehdottamat painotukset. Valmistin k.o. sisällöstä kuunnelmaelokuvan ”Vieras” pääasiallisesti omakustanteisesti. Se valmistui syksyllä 2018 ja sai ensi-iltansa elokuvateatteri Orionissa. Teoksesta saamani välitön palaute ja siitä kirjoitetut arvostelut kertoivat, että muodoltaan vaativa teos oli tavoittanut katsojansa paremmin kuin olin uskaltanut odottaa. Sain myös kommentteja, joissa todettiin, että teos toimisi hyvin myös kuunnelmana (mm. Antti Alanen).
(Kokemuksistani viisastuneena olin tilannut elokuvaan englanninkielisen käännöksen joka on siihen tekstitettynä (työni tulokset ovat kiinnostaneet Suomen ulkopuolella ja tämä on todentunut nyt myös kyseisen teoksen osalta).

Yritin tavoitella JL:aa lokakuussa kysyäkseni kiinnostaako valmis teos Yleä. JL ei vastannut soittooni eikä sähköpostiin lähettämääni yhteydenottopyyntöön, joten laitoin viestit muistioliitteineen sekä luovien sisältöjen johtajalle VV:lle, että Ylen toimitusjohtajalle MYA:lle Kumpikaan ei vastannut, mutta em. viestien lähetyksien jälkeen JL otti yhteyttä välittömästi. Hän pyysi linkin teoksen esikatseluversioon ja lupasi välittää asiaa eteenpäin. Kului kuukausi eikä mitään kuulunut. Tiedustelin JL:lta asiaa sähköpostitse. Hän ei vastannut, mutta sen sijaan sain taas välittömästi viestin dramaturgi AL:ltä, joka oli valittu vuotta aiemmin vastaamaan Ylen radiofiktiosta.
AL ilmoitti pitkän ja tietäväisen analyysinsä alussa ja lopussa, että teos on mm. liian pitkä, näyttelijät kehnoja, eikä teos innosta häntä yhteistyöhön. Yritin löytää netistä tietoja tämän nuoren auktoriteetin ansioista alalla. Laitoin hakukenttään hänen nimensä, mutta löysin aivan muita henkilöitä. Liitin nimeen perään sanan dramaturgi. Löysin luonnollisesti jotakin Ylen virkaan liittyvää, mutta sen lisäksi vain dramaturgiopiskelua, näytöksen Kontulan kirjastossa ja Nuoren Voiman Liiton runotapahtuman.
Ilmoitin JL:lle sähköpostitse, että en palaa enää asiaan.

Annoin edellä esiintyvän muistion sisällön valitun toimittajan tutkittavaksi syksyllä 2018. Hän kokosi jutun ja liitti siihen myös 24:n Ylen kohtelusta nauttineen kohtalotoverini antamia kertomuksia.
Journalisti-lehti julkaisi artikkelin kesällä 2019: YLENSYÖMÄT

Ylen VV kommentoi em. artikkelia Ylen nettisivulla toteamalla mm: "Olisi täysin järjetöntä, jos hoitaisimme tärkeitä kumppanuuksiamme tavalla, jota jutussa kuvataan."






Prologi ansiokehityksen näkökulmasta

palkkio


Kupillinen expressoa YLEllisestä kahvikoneesta   

Käytetyn kahvinapin epäonnistunut realisointiyritys:









osa 5
Play off


Kuunnelmaelokuva "Vieras" kulkee kulkujaan, lisätietoja alla olevista linkeistä. 


Suomessa 2019 

Mox Mäkelä



Kavi:

Film Diary Blog, Antti Alanen:

Baltic Film Blog:

Avek-lehti, Tytti Rantanen (sivut 42-43):

Mustekala, Kari Yli-Annala:

Tate Film:

Taten tarjoaman hotellin kahvinappi.  Se reilumpi. 



Olen tarjonnut myöhemmin kahta hyvän vastaanoton saanutta pitkää elokuvaani Ylen ohjelmistoon, mutta turhaan.  Olen myös yrittänyt saada Ylen arkistossa olevia vanhempia töitäni Yle Areenaan, mutta saamieni pitkien ja sekavien selitysten (esim "arkistoon on hankalaa päästä...") jälkeen on tullut tieto, että se ei onnistu minkään teoksen osalta.



Tässä elokuva "Vieras", ole hyvä, katsele ilman veloitusta: 





KIITOS JA NÄKEMIIN







Mox työhistoria:
https://moxworks.blogspot.com/




Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)